Puolimatkan mietteitä

Lähes kaikki joukkueet ovat kohdanneet toisensa kertaalleen ja voimasuhteet kauden ensimmäisen puoliskon jälkeen ovat kutakuinkin selvillä. Joukkueilla on nyt “mittatikku” siitä, kuinka paljon eroa tulee kuroa kiinni, jos sarjavoitto siintää tähtäimessä. Giantsin osalta voisi ulkopuolisessa tarkastelussa tilanteen ajatella näyttävän murheelliselta. Valmennusjohto ei kuitenkaan tätä allekirjoita.

– Kuppi voi olla puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä. Me näemme kyllä puoliksi täyden kupin, toteaa aina yhtä positiivinen päävalmentaja Evwaraye. Tässä vaiheessa on tärkeä muistuttaa niin pelaajia, valmentajia kuin kannattajiakin siitä, miksi lähdimme I-divisioonaan ja ECG:tä uudelleen perustamaan ylipäänsä. Me mittaamme menestyksen pelaajien kehityksenä. Tässä valossa meillä on ollut vähintäänkin tyydyttävä kausi tähän asti. Ei loistava, mutta tyydyttävä. Kehitystä ovat jarruttaneet muutaman pelaajan loukkaantumiset, jotka ovat syöneet näiltä kehittymisen kannalta arvokkaita viikkoja. Toki tämän johdosta ei harjoituksissakaan ole kyetty aivan täysiä tehoja ottamaan, mikä taasen on näkynyt siinä mittarissa, jota muut enemmän seuraavat, eli ottelumenestyksessä. Tässä tehdään kuitenkin työtä tulevaisuutta varten ja pitkäjänteisyys on avain.

Giants on epävirallisessa keskustelussa saanut yhdessä Sipoo Bulldogsin kanssa osakseen kritiikkiä siitä, että joukkueiden suorituskykyero muihin I-divisioonan joukkueisiin on liian suuri, ja että joukkueet eivät tämän johdosta kuuluisi I-divisioonaan.

– Nyt täytyy tarkastella kilpailujärjestelmäämme, jossa I-divisioonaan kuuluvat parhaan kahdeksan joukkueen jälkeen seuraavat kuusi parasta joukkuetta. Me kuulumme tähän joukkoon. Ainoa joukkue, joka tätä väitettä voisi haastaa on yhteistyökumppanimme Hyvinkään Falcons, joka oli meitä edellä viime kauden II-divisioonan rankingissa ja joilla on ollut hyvä kausi tänä vuonna kakkosessa. Varsin usein nousijajoukkueet eri sarjoissa eivät kykene haastamaan sarjassa jo olleita joukkueita. Tämä koskee etenkin joukkueita, jotka pelaavat ensimmäistä kertaa ylemmällä sarjatasolla. Tämän osoittaa osaltaan Pori Bears, joka kakkosessa vietetyn vuoden jälkeen kuitenkin kykeni hyödyntämään aiemman kokemuksensa ja johtaa nyt I-divisioonaa. Tämänvuotinen kokemuksemme nostaa esimerkiksi Vantaan TAFTin muutaman vuoden takaisen nousun arvoa silmissäni aiempaakin korkeammalle.

Evwarayen mainitsemaa eroa sarjatasojen välillä korostaa ECG:n tapauksessa vielä I- ja II-divisioonan välinen sääntöero ulkomaalaispelaajien osalta.

– Nythän, kun meillä on ollut loukkaantumisia, niin jälkikäteen voisi sanoa, että amerikkalaispelaaja ei olisi jonkun suomalaisen kehittyvän pelaajan peliaikaa syönyt. Kohtaamistamme joukkueista nostan hattua eritoten Ghosthuntersille, jonka peli ja menestyminen rakentuvat suomalaisen rungon vahvuuteen eikä niinkään muutaman räjähtävän amerikkalaispelaajan yksilölliseen kykyyn.

Mitkä sitten ovat Giantsin menestyksen reseptin ainekset?

– Pari kourallista malttia, litra fyysistä harjoittelua, muutama desi kokemusta, ripaus uutta lahjakkuutta ja korkeintaan hyppysellinen amerikkalaista chiliä. Jos tämä olisi helppoa, niin silloinhan meitä ei tähän tarvittaisi, naurahtaa Evwaraye viitaten suomalaisessa mittapuussa nimekkääseen ja sitoutuneeseen valmentajakaartiinsa.

Giantsin kausi jatkuu tulevana lauantaina, jolloin joukkue hakee toden teolla revanssia toisesta nousijajoukkueesta, Sipoon Bulldogsista. Ottelu on hyvä mittari Giantsin mainostamalle kehitykselle, koska viime kohtaamisessa joukkueiden välinen ero oli harmittavat 10 pistettä Giantsin tehdessä paljon virheitä. Sunnuntaina siis selviää, miten pitkälle Sipooseen Itä-Helsinki on laajentunut. Jättiläisiltä nyt kysyttäessä vastaus lienee, että ainakin Söderkullaan asti…

Vastaa