ECG:n nousukausi 1. divisioonassa meni erinomaisesti

East City Giants palasi 5 vuoden tauon jälkeen 1. divisioonaan ja paluu Suomen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle sujuikin erinomaisesti. Joukkue selvitti tiensä välieriin asti todistaen että seura kuuluu tälle tasolle. Joukkue myös näytti ajoittain potentiaaliaan, jolla on mahdollisuuksia vielä paljon pidemmälle kuin 1. divisioonan välierään.

Ennen kauden alkua mustakeltaiset mainitsivat tavoitteekseen pudotuspeleihin pääsemisen ja tämän joukkue siis saavutti. Jos ECG:n kannalta katsoo niin sijoitukset sarjassa olivatkin melko odotettuja. Jo edellisenä vuonna vahvat Kuopio Steelers ja Helsinki Wolverines pitivät hyvin pintansa Jyväskylää sekä Kouvolaa vastaan, eikä ECG:stäkään vielä ensimmäisellä kaudella ollut kokonaisuutena heidän haastajiksi. Jättiläiset ehdottomasti näyttivät kuitenkin, että kun joukkue saa hieman mittariinsa lukemia ja ehtii kasvaa vielä, niin Jättiläisten ryhmältä voi odottaa paljon enemmän.

Joukkueesta mainittavia onnistujia on sinänsä vaikea mainita, koska tämä ryhmä kasvoi kauden aikana erittäin tiiviiksi ja voitti sekä hävisi joukkueena. Luonnollisesti joukkueen kokeneet ja urheilullisesti erittäin lahjakkaat pelaajat kantoivat harteillaan tällä kaudella paljon ja iso maininta kuuluukin joukkueen pelinrakentajalle Jabari Harrisille. Harris on nuoresta iästään huolimatta kokenut pelaaja Suomen kentillä ja hän näytti kentällä myös taistelutahtoa ECG:n eteen. Välillä tuntui että Harris kantoi joukkueen hyökkäystä eteenpäin ja tämä painottui juurikin, kun joukkueen runko on vielä nuori ja kokematon tälle tasolle. ECG:n 2. paras laitahyökkääjä olikin viime kausina pelinrakentajana pelannut Niko Bredbacka. Parhaan laitahyökkääjän viitan tilastollisesti nappasi itselleen Ottopekka Leskinen, jolta löytyy kokemusta jefu-uralta jo Hämeenlinna Huskiesista sekä Jyväskylä Jaguaareista. Pelinrakentaja Harris oli myös koko divisioonan eniten jaardeja kerännyt pallonkantaja. Erinomaisena atleettina Harris monesti sai uudet yritykset ja enemmänkin joukkueelleen. ECG:n keskushyökkääjistä Joonas Peuralinna kahmi eniten jaardeja. Peuralinnan kokemus aiemmin on yliopistopeleistä sekä alemmista divisioonista ja etenkin kauden loppua kohden hän kehittyi hienosti pallonkantajan paikalla. Puolustuksen puolella ECG:n kärkinimiä taklauksissa olivat TAFTista siirtyneet Xavier Andre sekä Joonas Luokkakallio. Heidän lisäkseen tanskalainen tukimies Patrick Tambour  oli erittäin vahva hahmo puolustuksessa. Puolustuksen puolella korostui ryhmän yhtenäisyys ja pelaajien tuki toisilleen.

Nyt kun pöly on hieman ehtinyt laskeutua viime kaudesta, on joukkue ottanut jo seuraavia askeleita tulevaa harjoituskautta ja ensi kautta varten I-divisioonassa. ECG:n on huomattavasti parempi lähteä ensi kauteen, kun takana on jo kokemus divisioonassa pelaamisesta niin pelillisesti kuin organisaation puolesta. ECG:n valmistautuminen tulevaisuuteen on alkanut vahvasti ja joukkue tuleekin lähitulevaisuudessa tiedottamaan tulevista sopimuksista, muutoksista sekä asioista jotka vievät joukkuetta jatkuvasti ja määrätietoisesti eteenpäin kohti Suomen jenkkifutiksen huippua.

Viimeiseksi ECG tahtoo kiittää kaikkia tukijoitaan ja kannattajiaan tästä kaudesta. Oli hienoa nähdä mustakeltaista väriä ensimmäisestä Jaguaarit pelistä aina viimeiseen Wolverines välieräpeliin asti katsomoissa! Tuleva talvi on pitkä, mutta ECG:n edustusjoukkueesta kuuluu säännöllisesti, joten pysythän kuulolla niin ECG:n nettisivuilla kuin some-kanavillakin!

GO GIANTS!