Marquette Floyd ja Jason Thomas (Kuva: touchdown.fi)

ECG:lle murskatappio paikalliskamppailussa

ECG – 69ers päättyi lopulta tylysti 0-100 (0-50). Lopputulos ei luonnollisesti jätä paljon seliteltävää, tasoero joukkueiden välillä oli selvä. Ottelu oli ensimmäinen nk. perinteistä I-divisioonajoukkuetta vastaan, ja se antoi selkeän kuvan uuden sarjatason haastavuudesta. Ottelun kovuus ja tempo oli jotain aivan muuta, kuin viikko sitten toista sarjanousijaa Sipoo Bulldogsia vastaan.

Ensimmäisenä hyökkäämään päässeen Giantsin ottelu alkoi surullisissa merkeissä, kun ensin 69ersin Jari Sairanen blokkasi lentopotkun ja ECG:n maalialueelle vierineen pallon peitti Tuukka Inkinen. Seuraava hyökkäyssarja katkesi jo kolmannella yrityksellä syötönkatkoon, jonka Ninersin Marquette ”Q” Floyd palautti maaliin asti. Kolmas hyökkäyssarja päättyi heittopelissä tulleeseen rähmäykseen, josta 69ersin puolustus poimi pallon haltuunsa.

Vaikka 69ersin ensimmäinen hyökkäysvuoro tyrehtyikin epäonnistuneisiin heittoihin, jatkui pääosin sama meno läpi koko ottelun. 69ersin hyökkäys toimi mainiosti, ECG taas eteni satunnaisesti yskähdelleen – juoksupelit päättyvät turhan usein aloituslinjan taakse eivätkä heitot tavoittaneet vastaanottajia – ainakaan omia. Puolustuksessa 69ers iski kovaa ja laajalla rintamalla, kun taas Giants-puolustus ei löytänyt varsinaisesti lääkkeitä 69ersin pysäyttämiseksi. Valmennuksen toiveissa ennen peliä oli pallonmenetysten välttäminen, mutta tämäkään toive ei toteutunut sillä niitä kertyi peräti kahdeksan kappaletta.

Terävimpinä hahmoina 69ersin hyökkäyksessä häärivät pelinrakentaja Charles McCrea ja keskushyökkääjä Andre Dahlman. Vaikka 69ersin heittopelissä ajoitukset eivät olleet aivan kohdallaan pääsi McCrea väläyttämään myös juoksu-uhkaansa: 5 yrityksellä mies kipaisi 106 jaardia, Dahlmanille kirjattiin 8 juoksuyritystä ja 125 jaardia. Ninersin pelaajien ikä – etenkin linjapelaajien – tuntuu olevan yksi suomalaisen fudiksen kestopuheenaiheista, mutta ainakin lauantaina linjapeli kyllä toimi mainiosti, molempiin suuntiin.

69ersin puolustuksessa onnistujia oli todella laajalla rintamalla, etenkin linjan keskustassa pelannut Sairanen oli vahvassa vedossa. Yllättäen ahkerin taklaaja oli WR Jani Pulkkinen, joka pääsi potkupeleissä oikeuksiinsa ja otti lisäksi eniten koppeja hyökkäyksen puolella (3 / 56 yds, 1 TD). Kaikki 69ersin ulkomaalaisvahvistukset esiintyivät ryhdikkäästi, Floyd ja Nestor Alonso keräsivät mm. kaksi syötönkatkoa mieheen. Alonso kuitenkin loukkaantui ottelun loppupuolella eikä enää palannut kentälle – parempaa tietoa vamman vakavuudesta ei vielä ole.

Mukavasti nousujohteisen viime kauden jälkeen ECG:n nuorella joukkueella on nyt edessä uudenlainen haaste – tilanne pitäisi käsitellä nopeasti, sillä jo viikon päästä vastaan asettuu ennakolta kova nippu, Kouvola Indians. Osa pelaajista ei suorittanut edes omalla normaalitasollaan – ottelun shokkialku varmasti vaikutti sekin osin kokemattomaan miehistöön. Giantsin sivurajalla oli myös melkoisen väljää – arviolta kymmenkunta ”vakiokokoonpanon” pelimiestä puuttui erilaisten syiden takia. Lisää tummia pilviä tuntuu kerääntyvän, sillä useita ECG-pelureita loukkaantui taistelun tiimellyksessä. Niinpä esimerkiksi keskushyökkääjän tontilla nähtiin neljä eri miestä.

Lähes kaikki pelaajat kuitenkin taistelivat kiitettävästi loppuun asti, vaikka väsymys selvästi painoi toisella puolikkaalla – siitä toimituksen puolesta hatunnosto Giants-miehistölle. Seuraavaksi Giants kohtaa vieraissa Kouvola Indiansin, ottelu pelataan 3.6. Kuusankosken kentällä klo 17:00 alken. ECG:n seuraava kotiottelu on vieraspeliputkesta johtuen vasta 21.7. – tulethan mukaan kannustamaan!

Vastaa